Espanjan vaalit – uusi vasemmisto etenee

Espanjassa järjestetään uusintavaalit sunnuntaina 26.6. Uudet vaalit täytyi kutsua kokoon, kun joulukuussa pidettyjen vaalien pohjalta ei maahan pystytty muodostamaan toimivaa hallitusta. Viime vuodet hallinnut oikeistolainen kansanpuolue (Partido Popular, PP) ei saanut yksin enemmistöä, eikä ollut valmis tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Muilla puolueilla ei myöskään ollut juuri halukkuutta muodostaa hallitusta korruptioskandaaleissa ryvettyneen PP:n kanssa. Parlamentin kokoonpano ei lopulta mahdollistanut muitakaan hallituskokoonpanoja.

Joulukuun vaaleissa Espanjan perinteinen kaksipuoluejärjestelmä tuli tiensä päähän. PP:n ja sosiaalidemokraattisen PSOE:n kantaan kiilasi Podemos ja uusi lähinnä keskustaan asemoituva Ciudadanos. Molemmat olivat kritisoineet kahden perinteisen valtapuolueen korruptoituneisuutta ja vaatineet politiikan ja demokratian uudistamista. Podemos ammentaa vuonna 2011 alkaneesta 15-m -liikehdinnästä ja Ciudadanosin ideologia korostaa Espanjan yhtenäisyyttä ja vastustaa esimerkiksi Katalonian itsenäisyyttä. Ciudadanos on eri yhteyksissä tukenut oikeistokonservatiivisia aloitteita ja sen vuoksi puoluetta onkin vasemmiston piiristä syytetty edustavan tosiasiassa samaa linjaa kuin PP.

Yhdistynyt uusi vasemmistoUnidos Podemos

Viime vuosina Espanjan politiikan merkittävimpiin voimiin noussut Podemos lähtee näihin vaaleihin yhteisellä listalla perinteisen vasemmistopuolueen, Izquierda Unidan (yhtynyt vasemmisto) ja pienemmän vihreän puolueen Equon kanssa. Yhteisen listan nimi on Unidos Podemos (suom. ”yhdessä pystymme”). Espanjan alueellisesta luonteesta johtuen listan nimi ei ole sama kaikkialla, vaan esimerkiksi Kataloniassa, Galiciassa ja Valenciassa on omat rinnakkaislistat, joilla on jossain määrin omia linjauksiaan.

Podemosin ja IU:n yhteinen lista on oikeastaan paluu siihen ajatukseen, joka Pablo Iglesiasilla oli Podemosia perustettaessa kevättalvella 2014: muodostaa yhteinen lista eurovaaleihin talouskuria, korruptioita ja leikkauksia vastaan. Podemosin vaatimus avoimesta esivaalista ei kuitenkaan ollut IU:n silloisen johdon mieleen, eikä yhteistä listaa voitu muodostaa. Espanjassa on käytössä listavaali, ja puolueet asettavat ehdokkaansa listalle haluamaansa järjestykseen. Podemosin mallissa kansalaiset voivat rekisteröityä äänestämään esivaalissa, jolloin kansalaiset määrittelevät listan järjestyksen nettiäänestyksessä.

Vuoden 2014 eurovaalien jälkeen Podemos ja IU jatkoivat eri teillä. Iglesias totesi, ettei uskonut vasemmistokoalition mahdollisuuksiin, vaan katsoi paremmaksi profiloitua erillisenä puolueena, joka voisi saada kannatusta muiltakin kuin perinteisesti vasemmistolaisilta äänestäjiltä. Podemos pyrki luomaan uutta ilmettä ja ottamaan etäisyyttä vasemmiston stereotypioihin. Sen kannatus nousikin korkeammalle kuin mitä IU:lla koskaan oli ollut.

Vuonna 2015 Podemos osallistui kunnallisvaaleihin alueellisten kansalaisliikkeiden muodostamien ryhmien kautta. Nämä paikalliset, verkostomaiset ”puolueet” nousivat valtaan muun muassa Barcelonassa ja Madridissa. Madridin pormestariksi valittiin eläkkeellä oleva tuomari Manuela Carmena ja Barcelonan johtoon asuntohäätöjä vastaan protestoinut aktivisti Ada Colau. Kansalaisliikkeiden kautta valtaan nousseet pormestarit ovat tehostaneet kaupunkien julkisten varojen käyttöä ja vähentäneet korruptiota. Esimerkiksi muutama päivä sitten Carmenan Ahora Madrid -ryhmä julkisti Facebook-sivullaan vähentäneensä kaupungin velkaa samaan aikaan kuin oikeiston hallitsema Madridin itsehallintoalue on kasvattanut velkaansa. Lisäksi Ahora Madrid on viestinyt säännöllisesti parantaneensa julkisia palveluita, kuten lisänneensä kouluruokailujen avustuksia ja pitäneensä kadut aiempaa puhtaampina. Carmenan ajatuksiin voi tutustua englanniksi esimerkiksi tässä The Guardianin haastattelussa.

Joulukuussa 2015 pidettiin parlamenttivaalit, jossa Podemos nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi 20,7 %:n kannatuksella. Suuri osa paikoista tuli alueellisten rinnakkaispuolueiden, espanjaksi confluencias, kautta. Tärkein alueellisista ryhmistä on Katalonian En Comú Podem. Galician ryhmittymän nimi on En Marea, jonka nimi viittaa 15-m:n myötä syntyneisiin kansanliikkeisiin (esim. julkista koulutusta puolustava marea verde, terveydenhuoltoa puolustava marea blanca ja ulkomaille muuttaneiden marea granate). Alueellinen ja sekavaltakin vaikuttava järjestely ei ole sinänsä poikkeuksellista Espanjassa, vaikka muiden puolueiden alueelliset sisarpuolueet ovatkin valtakunnanpolitiikassa selvemmin osa emopuoluetta.

Kesäkuun 26. päivän parlamenttivaaleissa aika oli viimein kypsä Podemosin ja IU:n yhteislistalle. Ratkaisun taustalla on pohjimmiltaan vaalimatematiikka, sillä yhteisellä listalla Podemos ja IU voivat päästä pienissä vaalipiireissä korkean äänikynnyksen yli. Gallupien mukaan taktiikka on onnistumassa ja Unidos Podemos on saamassa lisäpaikkoja pienissä vaalipiireissä.

Myös IU:ssa on sittemmin otettu käyttöön uusia suoran demokratian malleja, kuten esivaalit ehdokaslistan järjestyksestä. IU kokosi jo joulukuun vaaleihin Unidad Popular -yhteisrintaman, johon puolueen nuori keulahahmo Alberto Garzón yritti saada myös Podemosin mukaan, tässä kuitenkaan silloin vielä onnistumatta.

Unidos Podemosin Ikea-kuvaston tyyliin taitettuun vaaliohjelmaan voi tutustua täällä.

Vaalijärjestelmää ”voittamassa”

Espanjan 52 vaalipiiristä vain seitsemästä valitaan yli 10 kansanedustajaa. Suurin osa vaalipiireistä on pieniä, 1-9 paikan vaalipiirejä. Paikat jaetaan D’Hondtin järjestelmään perustuen, joten äänikynnys muodostuu hyvin korkeaksi. Esimerkiksi kolmen kansanedustajan Guadalajaran vaalipiirissä Podemos ei joulukuun vaaleissa saanut 17,5 %:n ääniosuudella kansanedustajaa. Vertailun vuoksi Suomessa haluttiin uudistaa vaalipiirijakoa, koska kuuden kansanedustajan Pohjois-Karjalassa katsottiin vaalien edustuksellisuuden olevan koetuksella korkean äänikynnyksen takia. Espanjan vaalipiireistä yli puolet on yhtä pieniä tai pienempiä.

Korkea äänikynnys on suosinut kaksipuoluejärjestelmää ja toisaalta nostanut Baskimaan ja Katalonian kansallismielisten puolueiden painoarvoa. Jotkut hallitukset ovat joutuneet tukeutumaan näihin puolueisiin saadakseen riittävän parlamentaarisen tuen. Esimerkiksi PP:n pääministeri José María Aznar tukeutui 1990-luvulla Katalonian keskustaoikeistolaiseen CiU-puolueeseen (Convergencia i Unió). Nykyisessä tilanteessa tukeutuminen alueellisiin puolueisiin on tullut vaikeammaksi etenkin PP:lle johtuen voimistuneista itsenäistymispyrkimyksistä.

Vaalipiirin perinteinen kärsijä on ollut vasemmistopuolue IU, joka sai joulukuun vaaleissa lähes miljoonalla äänellä vain kaksi parlamenttipaikkaa. Vertailun vuoksi, Baskimaan nationalistipuolue PNV sai noin 300 000 äänellä kuusi paikkaa.

Mielipidekyselyiden perusteella vaikuttaa siltä, että Unidos Podemos on purjehtimassa vaalivoittoon. El Paísin mielipidekyselyn mukaan listan kannatus on 26 %. Unidos Podemosille povataan kyselyssä 92 – 95 paikkaa, yli kahtakymmentä enemmän kuin Podemosille joulukuun vaaleissa. PP:lle povataan tappiota samoin kuin PSOE:lle. Ciudadanosille povataan pientä takapakkia. Unidos Podemos ja PSOE voisivat kyselyn tulosten perusteella muodostaa yhteishallituksen ilman tukeutumista itsenäisyysmielisiin aluepuolueisiin.

El Paísin kyselyn tulokset:

PP 114 (113 – 116)
Unidos Podemos 93 (92 – 95)
PSOE 82 (78 – 85)
Ciudadanos 39 (37 – 41)
Muut 22

Paikkoja 350. Enemmistöön tarvitaan 176 paikkaa.

 

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Arkistot
%d bloggers like this: