Kreikassa on käynnissä rajut mellakat, jotka alkoivat poliisin ammuttua 15-vuotiaan pojan jokin aika sitten. Mellakoijat ovat iskeneet poliisiasemille ja tehneet vahinkoa etenkin pankeille. Syynä Kreikan mellakoihin on köyhyys – suuri osa kreikkalaisista tienaa vain noin 1000 euroa kuussa, vaikka tekisi kahtakin työtä. Hintataso on noussut euroon siirtymiseen myötä, mutta palkat ovat pysyneet samoina. Pääministeri Kostas Karamanlisin hallitusta on syytetty politiikasta, joka on entisestään kasvattanut rikkaiden ja köyhien välistä kuilua – tuloerot kun ovat Etelä-Euroopan maissa jo valmiiksi suuret.
Kreikan mellakoilla on myös historialliset juuret: sotilasjuntan toiminta 1960- ja 70-luvuilla jätti maahan syvät jäljet. Sotilasjuntan seurauksena maan yliopistokampukset ovat poliisilta suljettu alue. Mielenosoittajat käyttävätkin yliopistokampuksia turva-alueina, jonne vetäytyvät turvaan poliisilta. Kuitenkin protesteihin on liittynyt suuri määrä ns. tavallisiakin ihmisiä, jotka vastustavat hallituksen politiikkaa. Eläke- ja verotusuudistukset ovat kohdelleet pienituloisia epäoikeudenmukaisesti.
Myös Espanjassa työssäkäyvien köyhyys ja nuorten heikko työllisyystilanne puhuttaa. El Paísin artikkelin mukaan moni nuori espanjalainen joutuu lähtemään ulkomaille paremman elannon etsinnässä, sillä palkat Espanjassa ovat heikot, mutta elinkustannukset nousussa. Pienipalkkaisia pätkätyöläisiä kutsutaan Espanjassa nimellä “mileurista”, joka tulee sanoista mil euros (tuhat euroa), viitaten pätkätyöläisten kuukausipalkkaan. Vuosina 1995-2005 keskipalkan ostovoima putosi neljä prosenttia samaan aikaan, kun talous kasvoi voimakkaasti. 20% työvoimasta tienaa vähemmän kuin tuhat euroa kuukaudessa. Vaikka työssäkäyvien köyhyys on myös Suomessa tuttu ilmiö, on suurimmalla osalla ostovoima kasvanut. Ainakin toistaiseksi.
Köyhyys luo otollista maaperää rajuille konflikteille. Suomessa on Etelä-Eurooppaa rauhallisempi yhteiskunnallinen perusta, minkä vuoksi väkivaltaisia mellakoita ei meillä ole nähtävissä. Uusliberaali politiikka on kuitenkin poistanut suomalaisesta yhteiskunnasta sen perinteisen konsensushakuisuuden. Uusliberalistiseen doktriiniin kuuluu uudistusten saneleminen ylhäältä alaspäin teknokraattisessa hengessä, kun “vaihtoehtoja ei ole”. Tällainen poliittinen kulttuuri olisi syytä pitää Suomesta poissa, sillä se luo ennen pitkää meillekin otollista maaperää väkivaltaisille mellakoille.
