Torikokouspäivä lähestyy

Lauantaina lokakuun 15. päivä järjestetään torikokouksia ympäri maailmaa, joissa vaaditaan todellista demokratiaa. Todellinen demokratia tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä oikeutta vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäröivään yhteiskuntaan. Vaatimus on radikaali näinä pankkitukien päivinä – että talouden ja politiikan pitäisi palvella ihmisiä, eikä toisinpäin.

Kyseessä on globaali liike, jonka kuumimmat laineet lyövät varmasti muualla kuin uinuvassa Suomessa. Jopa Espanja on seestynyt kevään ja kesän massamielenosoituksista, mutta se ei tarkoita liikehdinnän loppumista: syyskuussa esimerkiksi Israelissa yli 400 000 ihmistä osoitti mieltään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja nyt Yhdysvaltain Occupy Wall Street -protestit leviävät.

Protestit ovat tervetullut lisä tilanteessa, jossa länsimaiden talousjärjestelmän kieroutumat käyvät yhä sietämättömämmiksi ja spekulaation aiheuttamia tappioita paikataan repimällä rahaa tavallisten ihmisten selkänahoista.

Poliittiset vallanpitäjät Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat toimineet finanssieliitin juoksupoikina ja pyrkivät nyt pelastamaan patroniensa selkänahan. Niinpä talousjärjestelmän tarvitseman radikaalin remontin sijaan suojellaan eliittiä ja laitetaan sileäksi sekin vähä, mitä esimerkiksi Kreikassa on jäljellä.

Oikeudenmukaista järjestelmää ei saada koskaan odottelemalla kotona. Mitään hyvää tässä maailmassa ei ole koskaan tipahtanut taivaan lahjana, vaan meidän pitää itse rakentaa tulevaisuutemme. Vallanpitäjien on ymmärrettävä tämä historiallinen tosiasia – mahdollisesti viimeinen mahdollisuus kääntää uppoavan lännen kurssi.

Länsimaailma nimittäin tosiaankin uppoaa, mikäli nykyinen meno jatkuu. Ei muslimien invaasion tai moraalisen rappion takia, vaan koska taloudellinen ja poliittinen järjestelmämme ei enää ole kestävällä pohjalla. Mikäli huijaamiselle ja uhkapelille perustuvan järjestelmän annetaan jatkaa ja sitä lepytetään leikkaamalla syyttömiltä, tavallisilta ihmisiltä yhä enemmän, on edessä katkera köyhtymisen ja keskinäisen eripuran tie. Kärppina tällä haaskalla tulevat olemaan populistit, jotka osoittavat helppoja syyllisiä erilaisissa vähemmistöissä.

“Emme ole vasemmalla, emmekä oikealla. Olemme alhaalla ja vastustamme niitä, jotka ovat ylhäällä” oli iskulause eräässä banderollissa täällä Espanjassa. Jos ylätason ongelmat, järjestelmävirheet, vaativat korjaantuakseen mm. julkisten palveluiden heikentämisen kautta, on aika buutata järjestelmä, eikä uhrata syyttömiä ihmisiä.

Lista 15. päivän tapahtumista Suomessa:

- Helsingissä Narinkkatorilla torikokous 15.10.2011 klo 12 alkaen!

- Hyvinkäällä toimintapäivä alkaen klo 11. FB-event löytyy:http://www.facebook.com/event.php?eid=230127687043282

- Iisalmessa tyytymättömien kokous torilla klo 12.

- Joensuussa torilla kokous klo 11-13, ja tämän jälkeen jatketaan Väen talolla. FB-event: http://www.facebook.com/event.php?eid=123099294458939

- Jyväskylässä kokoonnutaan Kompassilla klo 12.00! FB-event:http://www.facebook.com/event.php?eid=267386616634959&notif_t=event_invite

- Kemissä on teltta Täiköntorilla klo 11 – 14. Tyytymättömät voivat kirjoittaa tai kertoa tyytymättömyytensä aiheet.

- Kihniöllä kokoonnutaan Maurin torin edessä klo 10. Kuulemma makkaraakin on tarjolla.

- Kuopiossa torikokous klo 12. FB-event:http://www.facebook.com/event.php?eid=184100388332942

- Lahdessa tavataan torilla klo 10 alkaen!

- Oulussa tapahtuma klo 11 alkaen! FB-event:http://www.facebook.com/event.php?eid=254589427911901

- Porvoossa kokoonnutaan keskustorilla alkaen klo 12 – 18!

- Tampereen keskustorilla kokoonnutaan klo 12 alkaen! FB-event: http://www.facebook.com/event.php?eid=210177835718437

- Turussa toritapahtuma klo 12! FB-event:http://www.facebook.com/event.php?eid=280461385305524

Lähde ja lisätietoa: http://www.scoop.it/t/15m-suomi
Kansainvälinen sivu: http://15october.net/ 

Poliittisten kulttuurien eroista

Espanjan indignado- (suom. suuttuneet, närkästyneet) liike on ollut ainakin lähellä ravistaa koko poliittista järjestelmää. Toki vastavoimat, kuten kapitalistinen oikeisto, on vahvoilla, mutta vaihtoehtoliikkeenä 15-M eli toukokuun 15. päivän liike on merkittävä.

Eniten olen viime aikoina pohtinut liikkeen synnyn suomalaisittain hyvin erikoista dynamiikkaa. Liikehdintä alkoi keväällä pitkälti sosiaalisen median siivittämänä ja on jatkanut kahden peruspilarin – horisontaalisen rakenteen ja sosiaalisen median varassa. Ilman johtajia ja virallisia instituutioita tapahtuva mobilisaatio on suomalaisittain niin vierasta, ettei sen esittelyyn tahdo löytyä edes käsitteitä. Vielä suurempi vastakohtaisuus on Espanjan valtavirtapolitiikkaan, jota leimaavat korruptio, etääntyneisyys kansasta ja demokratian puute.

On kuitenkin kuvaavaa, että Suomessa poliittisesti aktiiviset ihmiset liittyvät Facebook-ryhmään, jonka nimi on “liity puolueeseen, älä Facebook-ryhmään”. Kaikkien puolueiden aktiivit liittyvät samaan ryhmään. Perussuomalaisten vaalivoitto sai lukuisat liittymään varsinkin vihreisiin, jonkin verran myös Vasemmistoliittoon.

Puoluepolitiikan kautta toimisella on hyvät ja huonot puolensa, samoin katutason aktivismilla. Siltikään ei tekisi lainkaan pahaa suomalaisille ymmärtää, että myös ilman puheenjohtajia, äänestyksiä ja keinotekoisia vastakkainasetteluita voisi mobilisoitua tekemään politiikkaa.

Suomalaisen poliittisen aktivismin kanavoituminen virallisia reittejä pitkin kertoo yhteiskunnan läpinäkyvyydestä ja demokratian toimivuudesta. Toisaalta myöskään suomalainen poliittinen kulttuuri ei ole immuuni ongelmalle, jossa poliittinen eliitti, tai “poliittinen luokka”, kuten indignadot sitä kutsuvat, on vieraantunut kansan todellisuudesta. Tähän ratkaisuksi tuskin käy muu kuin kansan mobilisaatio ja todelliset vaikutusmahdollisuudet.

Suomessa kaikenlaista ulkoparlamentaarista toimintaa karsastetaan ja rauhanomaisetkin protestit saatetaan joskus sotkea väkivaltaisuuksiin. Esimerkiksi Espanjan protesteilla ja Britannian mellakoilla on hyvin vähän tekemistä keskenään. Mellakoita ei voi hyväksyä, joskin ymmärtää tiettyyn pisteeseen voi, mutta rauhanomaisen katumobilisaation idea on ihan muualla – inkluusiossa ja uudenlaisen yhteisyyden luomisessa.

Voitaisiin järjestää kansankokouksia, joissa keskustellaan asioista ilman ennakkoluuloja ja kaikkia mielipiteitä kunnioittaen. Juuri asioista keskustelu on Suomessa usein liian hankalaa. Avoimella keskustelulla voitaisiin avata uusia odotushorisontteja, jotka olisivat luutuneiden ajatussapluunoiden ulkopuolella. Luutuneita ajatussapluunoita esiintyy esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa, jossa pääasia on moittia vastapuolta ja aivan marginaalinen asia käydä analyyttistä keskustelua itse aiheesta. Sen sijaan pitäisi keskustella avoimesti niistä asioista, jotka ovat meidän tarpeitamme sen sijaan, että käytetään aikaa abstrakteihin vastakkainasetteluihin ja turhaan piikittelyyn.

Demokratian puolesta

En ole kovin paljoa blogia päivitellyt viime aikoina. Aloitin työharjoittelun Suomen kulttuuri-instituutissa Madridissa ja olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa. Espanjan tämän vuoden poliittinen ilmiö on ollut toukokuun 15. päivän liike, 15-M, joka tunnetaan myös nimellä indignados, joka tarkoittaa suomeksi poliittisen järjestelmän puutteisiin kyllästyneitä ja suuttuneita.

15-M -liikkeen keskeinen vaatimus on demokraattisempi järjestelmä. Espanjan politiikka on korruptoitunutta ja vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita. Pienten puolueiden edustajamäärä on suhteessa pienempi kuin niiden äänimäärä. Toisaalta vaaditaan poliitikkojen palkkioiden alentamista ja erityisetujen poistamista.

Suomen järjestelmä on loppujen lopuksi hyvin demokraattinen. Meillä vaaleissa on helpompi vaikuttaa, vaikka esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalit hämärine vaalirahoituksineen osoittivat, että täälläkin korruptio on mahdollista. Kuitenkin siinä missä Espanjassa konflikti tapahtuu kaupunkien keskusaukioilla, vaikuttaa se Suomessa tapahtuvan Säätytalolla hallitusneuvotteluissa.

Voi olla, että olen liian optimistinen demokratian tilan suhteen, mutta vaikuttaisi, että puolueet ovat viimein  ymmärtäneet edustaa politiikassa kansaa ja äänestäjiään. Tähän ne on pakottanut perussuomalaisten nousu. Jos esimerkiksi vihreät ja keskusta olisivat jatkaneet viime hallituskauden linjallaan, ne olisivat ensi vaaleissa hävinneet vielä enemmän paikkoja.

Myös vasemmisto on viimeisten vuosien aikana uudistunut ja alkaa olla muuttuneen yhteiskunnallisen tilanteen tasalla. Vasemmistoa äänestäessään pitää tietää, että antaa äänensä paremmalle sosiaaliturvalle ja hyvinvointipalveluille sekä tuloerojen kaventamiselle. Nyt vaikuttaa siltä, että alimpiin sosiaalietuuksiin saadaan 100 euron korotus, mitä ei olisi tullut äänestämällä porvaripuolueita tai jättämällä äänestämättä.

Espanja tulee tässä suhteessa perässä. Valtapuolueet ovat uusliberalistisen politiikan vankeja ja käyvät katkeria sotiaan kansalaisten kannalta vähemmän merkityksellisistä asioista. Katujen mobilisaatio voi toki vielä tuottaa suuren muutoksen niin Espanjassa kuin muissakin maissa.

Euroopan tasolla demokratiassa on vielä paljon parannettavaa. EU:n rahapolitiikka on saatettava demokraattiseen kontrolliin, muuten EU kriisivaltioineen jää rahoitusmarkkinoiden panttivangiksi. Siinä tilanteessa demokratian sijaan vallassa on finanssifeodalismi.