EU:n huippukokouksen 28.-29.6. asialistalla oli euroalueen rahoitussektorin vakauttaminen mm. kriisimaiden pankkeja lainoittamalla. Kokouksen päätöksistä liikkuva tieto on ollut harvinaisen epäselvää: Jyrki Katainen sanoo Ajankohtaisessa kakkosessa, että esim. eurorahastojen käyttö kriisimaiden joukkovelkakirjojen ostoon jälkimarkkinoilta ei mennyt läpi. Sen sijaan Espanjan mediassa on kokouksesta lähtien rummutettu velkakirjaostojen menneen läpi. Suomenkin mediassa on sittemmin noussut esiin näkemys, että huippukokous sittenkin päätyi yhteisymmärrykseen velkakirjaostojen mahdollisuudesta. Tätä vastustavat ainoastaan Suomi ja vähemmän painokkaasti Hollanti.
Toinen huippukokouksessa sovittu asia oli se, että kriisipankeille voidaan antaa lainaa suoraan sen sijaan, että laina kulkisi kunkin jäsenmaan kautta. Tämä on herättänyt rajua kritiikkiä Suomen oppositiossa, jossa suoraa lainoitusta pidetään “karmeana päätöksenä” ja pääministeriä syytetään neuvotteluvaltuuksien ylittämisestä.
Suora pankkirahoitus muuttaa Euroopan vakausmekanismin EVM:n sisältöä erilaiseksi kuin mitä eduskunta hyväksyi hiljattain. Sen sijaan oppositio ei tuo esiin suoran lainoituksen hyvää puolta, että tällöin lainasta ovat vastuussa pankit, eivätkä jäsenmaat. Tällöin pankkikriisiä ei myöskään toivottavasti yritetä ratkaista Kreikan tai Portugalin mallin mukaan sulkemalla kouluja ja sairaaloita. Mikäli valtiot voidaan asettaa vastuuseen lainoistaan, niin miksei yksityisiä pankkeja voida?
Nyt ei pidä toteuttaa vuosien 2008-09 elvytyksen virhettä, eli vastikkeettoman tuen antamista pankeille. Rahan kaataminen pohjattomaan kaivoon ei ole elvytystä. Professori Vesa Kanniainen esittää Uudessa Suomessa, miten pankkisektori voitaisiin uudistaa elvyttävällä tavalla: pankkien osakerahoituksella, jossa eurorahaston varat käytetään pankkien pääomittamiseen osakeostojen kautta. Mallina on Islanti, joka vuoden 2008 romahduksen myötä sosialisoi kriisipankkinsa ja onnistui tervehdyttämään taloutensa toisin kuin Manner-Euroopan maat, jotka turhaan ovat toivoneet markkinatoimijoiden omaehtoisesti reivaavan kurssiaan.
Ehdotus on saman suuntainen kuin talousbloggaaja Antti Ronkaisella, joka Kansan Uutisissa kritisoi Suomen linjaa vaatia tuen kierrättämistä Espanjan valtion kautta. 100 miljardin tukipaketti nostaisi Espanjan velkaa 10 prosenttiyksikköä ja pakottaisi maan lisäleikkauksiin. Leikkaukset koulutukseen ja muihin valtion menoihin kun eivät ole oikea lääke pankkikriisiin, kuten ei jalan amputointikaan aivokasvaimeen.
Toimiva pankkisektori on kansantalouden perusedellytys. Jos pankit eivät saa lainoitusta eurorahastoista, niiden kriisi syventyy ja ne saattavat viedä esimerkiksi Espanjan yhä syvemmälle lamaan. Tämä upottaisi puolestaan euroaluetta kokonaisuutena. Toisaalta, vastikkeeton raha ilman pankkien rakenteellisten virheiden korjaamista toimisi vain väliaikaisena ratkaisuna. Edellisten vuosikymmenten laissez-faire -politiikka on jättänyt Euroopalle pitkälti epäterveellä pohjalla olevan pankkijärjestelmän.
Siksi perussuomalaisten ehdoton ei pankkien pääomittamiselle ei ole kestävin tie. Soinilla ja kumppaneilla ei ole ehdotuksia, miten varautua sen seurauksena huononevaan taloustilanteeseen. Edellisen päähallituspuolue Keskustan aikana tehdyt, sijoittajavastuuta sisältämättömät tukipaketit taas eivät puuttuneet talouden rakenteellisiin ongelmiin.
Nytkään tehtävät toimet eivät mitenkään automaattisesti tuota tulosta. Kaikki riippuu ”pienestä präntistä”, kuten Espanjassa sanotaan. Suomen on oltava tarkkana, jotta rahoitus suoritetaan Kannisen ehdottomalla tavalla osakerahoituksena ja sitä kautta saatavalla määräysvallalla toteutetaan finanssisektorin suursiivous. Tällöin ollaan talouskriisin ytimessä, alkoihan kriisi vuosina 2007-08 juuri finanssisektorista. Tällöin voidaan myös korjata systeemissä olevat viat.
Etelä-Euroopan maiden ehdotukset tehdä suorasta lainoituksesta ilman ehtoja tapahtuvaa täytyy torpata, koska nykyisellään niiden pankkisektori on pohjaton kaivo. Huippukokouksen päätös eurooppalaisen pankkivalvontaelimen perustamisesta on oikeansuuntainen – nyt täytyy toivoa, etteivät Bankian ja muiden juoksupojat eteläeurooppalaisissa hallituksissa vesitä tavoitetta. Toivottavasti Ranskan uusi presidentti Francois Hollandekin kannattaa systeemitason muutosta vuosien 2008-09 pohjattoman kaivon elvyttämisen sijaan.
